No niin se vuosi sitten vaihtui ja nyt on pyörähtänyt taas uusivuosi käyntiin! Vuoden ensimmäinen viikko sujuu lomaillessa poikieni kanssa kotona. Sairasloma siirsi joululomaa ja pidän sen nyt sitten tähän perään kun on kerran mahdollisuus. Töihin paluuta odotan innolla mutta samalla ehkä vähän jännityksellä...miten tuo selkä mahtaa tilanteen ottaa. Tietyissä asennoissa se edelleen kipuilee mutta särkylääkkeet ja pidempiaikainen lääke onneksi auttaa. Pääsin tänään ekaa kertaa kolmeen (3) viikkoon ulos poikien kanssa, nauttimaan lumesta. Rakensimme lumilinnaa...tai kaivoimme aurattuun lumivuoreen koloa jota pojat olivat jo aloittaneet tekemään <3
Tämä uusi vuosi tuo mukanaan elämääni muutoksia...ruokavalion uusimista ja kunnon kohotusta. Tutkimukset selkäkivusta johtuen toivat mukanaan myös jotakin hyvää. Menen Jorviin luuntieheyös mittaukseen helmikuussa, siinä selvitetään sairastanko osteoporoosia joka on meillä suvussa (isän puolella) perinnöllisenä. Lisäksi lannerangastani löytyi nivelrikkoa. Noh, tässä vaiheessa siitä tuolee ekana mieleen, että se on mummojen tauti! Nykypäivänä se on yleistynyt myös nuoremmilla ihmisillä, siihen vaikuttaa ylipainoisuus, vähäinen liikunta, osteoporoosi, nivelten ja luiden virheasennot jne. Tarkkaa syytä siihen ei tiedetä. Mietin toisinaan että olen tainut saada kaikkien täydellisten ihmisten virhepalaset itselleni, mutta silti pidän itsestäni paljon enkä haluaisi niitä täydellisiä osia :/ Mulla on siis oikea jalka lyhempi vähän kuin vasen, selässä on pieni mutka ja oikeanpuoleinen lantio on vähän liian edessä verrattuna vasempaan...eipä sitä muut huomaa kuin fysioterapeutti tai lääkärit jos oikein tarkkaan syynää. Luuntiheys mittausta odotellessa käyn fysioterapiassa ja syön nivelrikon estolääkitystä nyt seuraavat 4kk. Elämä voisi toki olla toisinaan helpompaakin, eikä kaataa niskaan kaikkea sitä p*skaa, mutta täytyy vaan uskoa että ei se elämä anna meille yhtään sen enempää kannettavaksemme kuin mitä me itse jaksamme kantaa.
Tämä uusi vuosi tuo mukanaan elämääni muutoksia...ruokavalion uusimista ja kunnon kohotusta. Tutkimukset selkäkivusta johtuen toivat mukanaan myös jotakin hyvää. Menen Jorviin luuntieheyös mittaukseen helmikuussa, siinä selvitetään sairastanko osteoporoosia joka on meillä suvussa (isän puolella) perinnöllisenä. Lisäksi lannerangastani löytyi nivelrikkoa. Noh, tässä vaiheessa siitä tuolee ekana mieleen, että se on mummojen tauti! Nykypäivänä se on yleistynyt myös nuoremmilla ihmisillä, siihen vaikuttaa ylipainoisuus, vähäinen liikunta, osteoporoosi, nivelten ja luiden virheasennot jne. Tarkkaa syytä siihen ei tiedetä. Mietin toisinaan että olen tainut saada kaikkien täydellisten ihmisten virhepalaset itselleni, mutta silti pidän itsestäni paljon enkä haluaisi niitä täydellisiä osia :/ Mulla on siis oikea jalka lyhempi vähän kuin vasen, selässä on pieni mutka ja oikeanpuoleinen lantio on vähän liian edessä verrattuna vasempaan...eipä sitä muut huomaa kuin fysioterapeutti tai lääkärit jos oikein tarkkaan syynää. Luuntiheys mittausta odotellessa käyn fysioterapiassa ja syön nivelrikon estolääkitystä nyt seuraavat 4kk. Elämä voisi toki olla toisinaan helpompaakin, eikä kaataa niskaan kaikkea sitä p*skaa, mutta täytyy vaan uskoa että ei se elämä anna meille yhtään sen enempää kannettavaksemme kuin mitä me itse jaksamme kantaa.
Mennään siis jälleen päivä kerrallaan eteenpäin ja katsotaan mihin se riittää. Niin se mummukin tuumi kun lumihangessa pakkasella rämpi. Saadaan tänne kylään minun vanhempani nyt osaksi viikkoa. Vielä kun äitini pääsee kävelemään...vointi on paljon huonontunut ja hiipunut, askel lyhentynyt ja kävely vaikeutunut. Tasapaino on melkein mennyt ja usein kaatuilee tai istuu tyhjän päälle kun ei aina hahmota oikein. Toisinaan sotkee asioita mutta muuten elämä menee omalla painollaan heilläkin päivä kerrallaan.
Nautimme siis talvisista säästä, auringosta, kävelemisestä ja liikkumisesta, ihanista ystävistä, puhelinsoitoista, valokuvaamisesta, neulomisesta, virkkaamisesta, ompelemisesta, jääkiekosta ja niistä ihanista ihmisistä jotka ovat jaksaneet kulkea rinnallani tätä matkaa, hylkäämättä, vieroksumatta ja hyväksymällä minut sellaisena kuin olen. Tuttavat tulevat ja menevät...ystävät ovat ja pysyvät! Kiitos ihanat ystäväni <3
Olisi myös kiva tietää ketkä teistä jaksavat lukea näitä raapustuksiani joten jättäkäähän joku tassunpainallus, jälki tahi puumerkki itsestänne :-)
Nautimme siis talvisista säästä, auringosta, kävelemisestä ja liikkumisesta, ihanista ystävistä, puhelinsoitoista, valokuvaamisesta, neulomisesta, virkkaamisesta, ompelemisesta, jääkiekosta ja niistä ihanista ihmisistä jotka ovat jaksaneet kulkea rinnallani tätä matkaa, hylkäämättä, vieroksumatta ja hyväksymällä minut sellaisena kuin olen. Tuttavat tulevat ja menevät...ystävät ovat ja pysyvät! Kiitos ihanat ystäväni <3
Olisi myös kiva tietää ketkä teistä jaksavat lukea näitä raapustuksiani joten jättäkäähän joku tassunpainallus, jälki tahi puumerkki itsestänne :-)
Kommentit