Viime kirjoittamisesta onkin vierähtänyt tovi. Edelleen olen sairaslomalla eli tämä tauti ei ole tästä paljoa parantunut. Keuhkokuume diagnoosin sain viikko sitten kera 10pvä:n ab-kuurin ja kortisoni kuurin joka kesti 6pvä. Eli 6pvä:n ajan söin 5tbl kortisonia *maailmankaikkeuden pahanmakuisin lääke* Noh lauantaina se sitten onneksi loppui...kortisonikuuri meinaan, nyt ois vielä jokunen päivä antibioottikuuria jäljellä.

Eilen lähdin aamulla iloisin mielin töihin ja kävelin reipasta tahtia avaamaan ovia ja pitkästä aikaa näkemään lapsia. Pääsin töihin, matkalla yskitti ja mietin jotta mitähän tulee...töissä vaihdoin vaatteet ja laittelin lapsilistaa yms. kuntoon. Ensimmäiset lapset tulivat kymmenenyli seiskan, olin kalpea, minulla oli tosi huono-olo ja kuuma...hiki tippui  päästä. Laittari oli tullut myös töihin, sanoin että ei ihmettele jos häviän äkisti...lähden wc kun on oksettava olo. Otin lapset vastaan ja häivyin wc:n oksentamaan....soitin seuraavalle vuoroon tulijalle jotta osaisi varautua. Niin minä sitten kahdeksan aikaan lähdin kotiin ja makasin loppu päivän sängyssä puolikuolleena. Tänään päätin käydä lääkärissä kyselemässä mikähän mahtaa olla ja labrat olivat onneksi hyvät. Tauti paranemassa ja olin vaan eilen lähtenyt liian aikaisin töihin. -nyt lepäilen loppuviikon ja päiväkerrallaan eteen päin. Lääkärin mukaan yhtään takapakkia ei saa tulla...ei kuumetta, yskää, hengenahdistusta eikä oksentelua...jos näin käy pitää kipittää takaisiesäaikaan siirtyminen meni aika kivuttomasti meidän perheellä...ehkä meillä aikuisilla eniten vaikeuksia mennä ajoissa nukkumaan.