Onpas viimeisestä kirjoituksesta mennyt vähän aikaa. Kaikenlaista on ehtinyt sattua ja tapahtua.
Syksy on tullut ja töissä riittää kiitettävästi kiireitä ja puuhaa. Perushoitoa, jumppaa, musiikkia, kädentaitoja tuiki tavallista leikkiä unohtamatta. 

Surullisia uutisia olen paljon näiden 2kk aikana saanut kuulla.
Äitini sairastuminen ja siihen tulleen diagnoosin kanssa elämän opett elua ja sairauden hyväksymistä...ehkä eräänlaista surutyön aloittelua. Vaikeaahan se on mutta kun en voi äitiäni parantaa voin vaan yrittää autaa, tukea ja hyväksyä ='(
Enoni kuolema toi mukanaan ehkä enemmänkin välien viilenemistä kuin lähenemistä (harmi)!

Tätini vakavasti sairastuminen ovat tuoneet elämään uusia suuntauksia ja elämän arvostusta. Tätini kanssa välit ovat entisestään lähtentyneet, koetan olla olkapäänä, tukena ja apuna vakavan sairauden hyväksymisessä ja sen kanssa elämisessä.

Esikoinen aloitti jääkiekon pelaamisen vuoden tauon jälkeen joten jäähallilla on tullut kulutettua kengänpohjia.
Tein hyvän mielen teon ja osallistuin TYKS:n vastasyntyneiden teho-osaston vauvojen hyväksi järjestettyyn villasukkien keräys projektiin neulomalla 2 pienet sukat kamppanjaan.

Nyt lähden nukuttamaan kuopusta kera iltasadun mutta koetan kirjoittaa taas kuulumisia.