Tänään on ollut kaunis aurinkoinen kirpeä syyspäivä. Päivä on mennyt nopeasti, kävin kirjastosta etsimässä tentti kirjoja opintoihini joita suoritan työni ja tämän perhe-elämän sivussa. Tarkoituksena olisi täyttää yksi unelmistani...tämä syksy on tuonut elämääni paljon sellaista mitä en olisi ehkä halunnut kokea mutta kaikella on tarkoituksensa. Ikäviäkään uutisia ei voi välttää, ne kasvattaa ihmisenä ja joku joskus on hienosti sanonut ettei me saada mitään sellaista kannettavaksemme mitä emme jaksaisi mukanamme kantaa...mitein vaan monesti missäköhän sekin raja menee, kun sitä "kakkaa" alkaa sataa niskaan tulee oikeen tuutintäydeltä! :-( 

Noh unelmat ovat tehty unelmointia ja toteuttamista varten joten tuumasta toimeen. Unelmia ei toteudu jos ei itse kanna korttaan kekoon. En tiedä saanko opintojani vuodessa suoritettua mutta yritys on kova...kuitenkin omien voimavarojen mukaan. 

Taustalla soi klassinen piano musiikki joka on niin rauhoittavaa kuunneltavaa...kun ei tarvitse ajatella mitään erityistä, vaan voi vaan olla.  Lupasin tehdä iltaruuaksi pizzaa ja sitä pitäisi kohta mennä kokkailemaan. Ihanainen mieheni haluaa auttaa ja paistelee kanan ja jauhelihan valmiiksi <3 

Äitini vointi on mennyt paljon taaksepäin. Ei uskoisi että tammikuussa oli vielä työelämässä, sillä nyt ei ole enää puhettakaan että voisi sitä tehdä.  Tasapaino on melkein mennyt kokonaan :-( Kahden kepin avulla pääsee vielä köpöttelemään mutta kyllä sen huomaa jo kävelystä että sairastaa jotakin sairautta. Kotiapuvälineenä hän sai fysioterapeutiltaan rollaattorin muttei hän vielä ole halunnut ottaa sitä käyttöönsä, sen verran kovapala se hänelle on tuo sairaus. Hän ei anna sille helposti periksi mikä toisaalta on kyllä hyvä asia että haluaa säilyttää kävelyn ja itsenäisen liikkumisen mahdollisimman pitkään itsellä. Kylpyhuoneeseen hän on saanut suihkutuolin jotta pysyy suihkussa käymään kun tasapaino on sen verran huonoa että ei pysty kauaa seistä paikoillaan. 
Jossakin vaiheessa pitäis tehdä kotiin joitakin muutostöitä että pystyy asumaan siellä mahdollisimman pitkään... wc:tä laajennettava ja kylppäriin pitäis vissiin toinen pönttö laittaa...muutoin on wc:n liian pitkä matka.
Äiti taitaa olla jo hyväksynyt kohtalonsa ja sairautensa kun ei sille vaan mitään mahda. Minulla itselläni on siinä enemmän vaikeuksia hyväksyä sitä asiaa...tuntuu niin haikealta kun asuu näin kaukana eikä näe äitiä niin usein. Näkee vaan niitä muutoksia joita sairaus tuo mukanaan...huonoja päiviä enemmän, hyvät päivät jäävät vähemmälle kun ei näe sairauden tasaista vaihetta vaan ne ääripäät. Joskus olen niin vihainen tälle elämälle...miksi se kohtelee näin? Miksi se tuo mukanaan kaikkea surullista, epäoikeudenmukaisuutta...ihmisille jotka ovat eläneet hyvän elämän ja terveellisen. Miksi sellaisilta ihmisiltä viedään elämästä terveys...ennen sanoin että elämässäni on tärkeää terveys, työpaikka, toimeentulo ja perhe/ läheiset ihmiset. Nykyään olen todennut että kaikkein tärkeintä on rakkaus, perhe ja hyvät välit lähimmäiseen...että on ihmisiä jotka auttavat sua lentämään kun omat siivet eivät jaksa kantaa!!!

Oma kuntoutukseni loppui kelantukemana ja nyt pitäis arkea opetella elämään omin voimin ja hyväksyä tulevat muutokset ja tehdä surutyötä tämän kaiken ohella...päiväkerrallaan huomiseen. Yhtään enempää en ota kantaakseen kun mitä tämä päivä tuo mukanaan. Huominen on jo uusipäivä joka tuo mukanaan iloja ja suruja sekä omat uudet haasteensa. 

Äitini sairauden lisäksi mietin paljon tätiäni ja olen hänelle tukena kun hän taistelee pahalaatuista ja pitkälle edennyttä syöpää vastaan. Kuuntelen mitä hän kertoo ja koetan lohduttaa tarpeen mukaan, auttaen häntä jaksamaan arjessa sairautensa kanssa. Positiivisia ajatuksia kaikesta huolimatta...sitten tuntuu niin tyhmälle kun jotkut ihmiset valittaa että heidän elämänsä pilaa naapurin seinän väri tai aita...tekis mieli huutaa sellaiselle ihmisille että herätkää nauttimaan elämästänne joka teidän ympärillänne on. Kaikesta kauniista mitä maailmassa on, niistä ihmisistä joita saatte joka päivä tavata ja kokea. Siitä että voitte herätä uuteen aamuun terveenä ilman kipuja ja voimissanne, voitte juosta ja kävellä huomioiden kaikki ympärillä oleva luonto, talot, puut, lentokoneet jne. Kaikille se ei ole itsestäänselvää.

Kiitos sinulle joka jaksoit lukea tämän kaiken loppuun asti ja kuunella vuodatustani.
Haluan toivottaa kaikkea hyvää elämäänne ja nauttikaa tästä päivästä ja hetkestä, sillä huominen voi muuttaa kaiken.